Viime kauden mestaruuspokaali täytyi viimeisen pelin jälkeen luovuttaa takaisin. Kuva: Mikko Leinonen
Summerin soitua ottelun päättymiseksi 8.4.2015 Lappi Areenan halpahallissa jäältä löytyi joukkue, joka tiesi tarkalleen miltä erään jerusalemilaisen puusepän ottopojasta tuntui hänen noustuaan kuolleista. Pitkä tuskien taival oli takana, ja tulevalla kaudella aurinko paistaisi heidän kasvoilleen kirkkaana kuin missikokelaan tekohymy. Seitsemän ottelun mittainen taivallus harrasteliigan toisella sarjatasolla oli viimeinkin ohi. Reidars ei voittanut runkosarjassa otteluakaan, eikä saavuttanut yhtään pistettä tililleen.
Viimeisessä ottelussa kemijärveläisiä liimapuunhaistelijoita vastaan Rovaniemen ylpeys esiintyi löysästi kuin silmätippoja ja siideriä siemaillut nuorikko yökerhon edessä aamuyöllä. Edes kapteeni Jari Mikkolan (Most Valuable Reidar) uskomaton siniviivalta tärähtänyt maanpuolustuskelpoinen tykinjysäysmaali ei auttanut nostamaan heikosti pelannutta joukkuetta suosta. Ainoa opetuslapsi joka seurasi isänsä esimerkkiä oli kapteenin poika, Lassi ”kodinkone” Mikkola. Muutoin peli oli painajainen, joka tuntui pitkältä kuin perussuomalaisen vaalimainos.
Kesäkaudella joukkue aikoo keskittyä harjoituksiin, joiden avulla voittaa juuri niin vähän, ettei toista sarjanousua juhlita vuosikausiin. Kiitos kaudesta vastustajille, tuomareille, toimitsijoille ja Luciferille, jonka tekosia kulunut kausi suurelta osin varmasti oli. Erityiskiitos uskollisille kannattajille, jotka jaksoivat kannustaa meitä myös näinä epätavallisen pimeinä hetkinä!