Lapin kaunein urheiluorganisaatio järjesti ensimmäisen turnausmatkansa periferiaan Sodankylän Kaamosturnauksessa. Sopan kotihalli tunnetaan maailmalla ainoana luonnonmukaisena paikkana, jossa jääkarhut kykenevät parittelemaan. Paikallisten pelaajien ulkomuodon mukaan myös napa-alueella tavallisesti elävät mursut viihtyvät hallissa, jossa on aina kylmempää kuin ulkona. Pakkaset pitävät pitkälle juhannukseen.
Rovaniemeltä asti lämmitys täysillä ja munat vaahdossa saapuneet Reidarit olivat ensimmäisessä ottelussa pahasti jäissä ja Buell pystyi jörnimään itselleen avauspelistä suvereenin 8-5 voiton. Onneksi toinen ottelu oli aikataulutettu alkamaan heti ensimmäisen jälkeen, joten joukkueen koneisto oli lämmennyt ikiroudasta sopivasti kohtaamaan SoPan äijien toisen joukkueen.
Sodankylän Äijien eka poppoo oli nautinto kohdata, peli oli todella tiukka ja viime hetkillä Otso Alanko onnistui tasoittamaan ottelun loppulukemiksi 3-3. Reidarsin maalilla torjunut Ilkka ”Palkisentien Pasi Nurminen” Kokko hoiti tonttinsa etenkin keskimmäisessä ottelussa tavalla, jolla hurmattiin varmasti makkaroita paistelleet pyssykylän pirkot. Pelaajien taso ja meininki oli juuri oikeanlainen tällaiseen turnaukseen, tasapeli vielä korosti täydellisyyteen viritettyä urheilujuhlaa.
Harrastekiekkoilijan tähtihetki matkalla jäälle. Fanilauma heittämässä nyrkkejä ja pyytämässä mailaa Mikko Leinoselta. (kuva: Jussi Leinonen)
Samaa ylistysvirttä ei valitettavasti voi laulaa parin tunnin tauon jälkeen pelattua viimeistä ottelua muisteltaessa. SoPan valkoinen joukkue keskittyi enemmän liian kovaan fyysiseen peliin kuin voittamiseen, liekkö Reidarsin nopeasti kasaama 4-0 johto aiheuttanut turhautumista. Mielestämme jokaisen pelaajan tulee kyetä sovittamaan fyysisyytensä taso harrastekiekon tasolle divaripelien jälkeen, mikäli tähän ei pysty, kannattaa ripustaa hokkarit naulaan ja ottaa vaikka kusilämmin kalja. Harrastepeleissä tuomarit ovat usein vaikkukorvaisia junioreita, jotka vielä harjoittelevat hommaansa. Usein nuorten tuomareiden uskallus pitää aikuisten ukkojen pelit turvallisina ei välttämättä ole aina riittävä. Silloin tiimien itsensä pitää puuttua rymistelyyn, ettei kenelläkään irtoa pää, käsi tai kives. Taklaukset, pääpuskut kentältä vaihtoaitioon tai muutkaan niitit eivät kuulu tälle tasolle. Peli päättyi lopulta Reidarsin 9-5 voittoon. Aika erikoista nähdä Reidarsin sarakkeessa noin paljon hyökkäyspään onnistumisia.
Reissusta käteen jäi tappion, tasurin ja voiton jälkeen kuitenkin hyvä mieli ja halu tulla takaisin Sodankylään pelaamaan. Toivottavasti SoPa saa hallihommat tulevaisuudessa kondikseen, jotta jääkiekkoilua ei tarvitsisi pyssykylässäkään lopettaa. Nykyiselläänkin halli on täysin pelattavassa kunnossa, mutta huhujen mukaan muutosta on tapahduttava tulevaisuudessa. Reidars pitää peukkuja projektin suhteen!
Kuvareportaasi reissusta Reidarsin Facebook-sivuilla. Myös avantgardistinen videodokumentääri julkaistaan myöhempänä ajankohtana.